{"id":109,"date":"2021-07-28T15:09:07","date_gmt":"2021-07-28T15:09:07","guid":{"rendered":"https:\/\/jennipii.fi\/?p=109"},"modified":"2021-07-28T15:10:06","modified_gmt":"2021-07-28T15:10:06","slug":"viikonloppu-tallinnassa-23-25-7-2021","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/jennipii.fi\/?p=109","title":{"rendered":"Viikonloppu Tallinnassa 23.-25.7.2021"},"content":{"rendered":"\n

Jos ihan rehellisi\u00e4 ollaan, minulla on ollut aivan j\u00e4rjet\u00f6n ik\u00e4v\u00e4 Tallinnaan. Jopa niin j\u00e4rjet\u00f6n, ett\u00e4 viime kev\u00e4\u00e4n aikana seisoin joka viikonloppu Tallinnan satamaan parkkeeratun Viking Xprs:in kannella, katselin kaihoisasti kaukaisuuteen ja muistelin Tallinnassa koettuja hyvi\u00e4 hetki\u00e4. Ja niit\u00e4 hyvi\u00e4 hetki\u00e4 on paljon, todella paljon. Ne hetket ovat muistoja, katkeran suloisia muistoja, jotka ovat j\u00e4\u00e4neet taakaksi syd\u00e4meeni. Hetkitt\u00e4in tuntuu silt\u00e4 kuin muistot s\u00f6isiv\u00e4t minut el\u00e4v\u00e4lt\u00e4, toisinaan taas menneisyydess\u00e4 koetut hyv\u00e4t hetket antavat minulle valtavasti voimaa jaksaa eteenp\u00e4in. Min\u00e4 uskon, ettei me olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yksin. Minulle Tallinna on paikka menneisyydess\u00e4, jossa tunnen olevani l\u00e4hell\u00e4 edesmenneit\u00e4 rakkaitani. He ovat ik\u00e4\u00e4nkuin jatkaneet el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 Tallinnassa, muistojen kaduilla ja puistoissa, toreilla ja marketeissa. Ihminen ei ole en\u00e4\u00e4 l\u00e4sn\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, mutta siltikin tunnen h\u00e4net l\u00e4hell\u00e4ni. Minun on hyv\u00e4 olla Tallinnassa. <\/p>\n\n\n\n

Ainakin itselleni on ollut henkisesti todella raskasta luopua koronarajoituksien takia Tallinnan reissuistani, sill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n mittainen py\u00f6r\u00e4hdys Tallinnan maaper\u00e4ll\u00e4 on ollut merkitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 henkiselle hyvinvoinnilleni. Senp\u00e4 takia en miettinyt montaakaan hetke\u00e4, kun n\u00e4in Sokos Hotels Virun tarjouksen \u201dkaksi y\u00f6t\u00e4 yhden hinnalla\u201d. Avasin kalenterini v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti, valitsin sopivan viikonlopun ja l\u00e4hetin varaukseni aavan meren tuolle puolen. <\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 p\u00e4\u00e4tin napata perjantaina Viking Xprs:in iltap\u00e4iv\u00e4l\u00e4hd\u00f6n klo13:30, jonne otin mukaani ty\u00f6l\u00e4pp\u00e4rini. Olen viett\u00e4nyt korona-aikakaudella lukuisia et\u00e4ty\u00f6p\u00e4ivi\u00e4 risteilyaluksilla, sill\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tietoliikenneyhteydet toimivat erinomaisesti, eik\u00e4 sen parempaa et\u00e4ty\u00f6konttoria olekaan kuin liikkuva alus, jota ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 maisema el\u00e4\u00e4 jatkuvasti. Minun aikataulu osui t\u00e4ydellisesti yhteen Viking Xprs:in kanssa, sill\u00e4 kun laiva kopsahti Tallinnaan satamaan, sain sulkea samalla kellonly\u00f6m\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s oman ty\u00f6l\u00e4pp\u00e4rini. Hyv\u00e4\u00e4 ei voi koskaan kehua liikaa, joten minun et\u00e4ty\u00f6iltap\u00e4iv\u00e4ni kruunasi eritt\u00e4in maukas, muhkean mehev\u00e4 ja aina yht\u00e4 sanattomaksi vet\u00e4v\u00e4 The Burgersin Caesarburger. Jos et ole viel\u00e4 maistanut, niin kipi kapi matkaa varaamaan Viking Xprs:ille ja valloittavan maukasta caesarburgeria maistamaan! <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Viking Xprs, Blue Deli-ravintolan The Burgers, Caesarburger<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Jo tovin aikaa me suomalaiset olemme p\u00e4\u00e4sseet Tallinnaan maihin ilman karanteeneja tai muitakaan rajatarkastuksia, mik\u00e4 on aika suuri askel kohti parempia matkustusaikoja. Oli rehellisesti sanottuna kertakaikkisen outoa taputella omilla tennareilla Tallinnan maaper\u00e4ll\u00e4, sill\u00e4 edellisest\u00e4 vierailustani oli ehtinyt kulua jo yli puoli vuotta. Silloin oli talvi, hemmetin liukasta ja min\u00e4 menin satuttamaan polveni kaatuessani Tallinnan A-terminaalin edustalla. Nyt oli kaikki toisin, asfaltti oli kuumaa, aurinko porotti paljaalta taivaalta ja riksapojat huutelivat minua innokkaasti kyytiins\u00e4. Mutta ei, en min\u00e4 kyyti\u00e4 halunnut, vaan nauttia maisemista, joita en ollut pitk\u00e4\u00e4n aikaan n\u00e4hnyt. Ehk\u00e4p\u00e4 juuri siit\u00e4 syyst\u00e4 johtuen k\u00e4velymatka A-terminaalista Sokos Hotels Viruun kesti normaalia kauemmin, mutta eih\u00e4n minulla kiire ollut. <\/p>\n\n\n\n

En ollut esitt\u00e4nyt, normaaleista tavoistani poiketen, mit\u00e4\u00e4n ennakkotoivetta kuinka korkealla olevan huoneen haluan. Toiveissani oli p\u00e4\u00e4st\u00e4 niin korkealle kuin mahdollista ja olinkin varsin tyytyv\u00e4inen kun sain hotellin respassa kuulla oman huoneeni sijaitsevan per\u00e4ti 16. kerroksessa, ikkunat minnek\u00e4s muuallekaan kuin merelle p\u00e4in. Toiveeni oli kirjaimellisesti toteutettu, vaikken ollut toiveitani koskaan edes \u00e4\u00e4neen sanonut. Huoneelle kertyi hintaa vain 45eur\/y\u00f6 (sis. aamiainen). <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Sokos Hotels Virun huone 1605<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Viikonloppureissuni Tallinnassa oli t\u00e4ysin vapaa minuuttiaikatauluista, sen sijaan, olin varannut kalenteristani reilusti aikaa Tallinnan vanhassa kaupungissa vaeltelulle, meren rannalla rauhoittumiselle ja puiston penkeill\u00e4 istuskelulle. Ainoa, ennalta m\u00e4\u00e4ritetty, vierailu oli Patarein vankila, josta kerron seuraavaksi lis\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Kaunis ja kauhistuttava Patarein vankila<\/h2>\n\n\n\n

Olen aina vieh\u00e4ttynyt aavemaisista, karuista ja traagisista rakennuksista, jotka k\u00e4tkev\u00e4t sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 kauneutta ja kauhua. Jo viime kes\u00e4n\u00e4 vierailin ensimm\u00e4isen kerran Patarein vankilan \u201dKommunism on vangla\u201d-n\u00e4yttelyss\u00e4, jossa on mahdollista kokea museomaisen n\u00e4yttelyn ohella t\u00e4ysin autenttinen vankilaymp\u00e4rist\u00f6, joka on kauhistuttavan sijaan surullinen n\u00e4ky. Alunperin linnoitukseksi tarkoitettu rakennus valmistui vuonna 1840, Ven\u00e4j\u00e4n keisari Nikolai I:n k\u00e4skyst\u00e4. Valmistumisen j\u00e4lkeen rakennus otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kuitenkin kasarmina ja Viron itsen\u00e4istymisen j\u00e4lkeen vuonna 1920 kasarmi muuttui vankilaksi, jonka toiminta p\u00e4\u00e4ttyi vasta vuonna 2002 (vankisairaala vuonna 2005). Patarein historiaan on mahtunut kidutuksia, julmia teloituksia ja silmit\u00f6nt\u00e4 ep\u00e4toivoa, jota ovat hallinneet niin kommunistit kuin natsitkin. Viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Patarei muistuttaa kuolemasta ja surusta, eik\u00e4 menneisyyden kauheuksia tulisikaan koskaan unohtaa. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Patarei vangla; Kommunism on vangla-n\u00e4yttely<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

N\u00e4yttely sijoittuu p\u00e4\u00e4osin vankilan sis\u00e4tiloihin, mutta heti lipunmyyntikojun vieress\u00e4 on mahdollista vierailla vankien ulkoilualueilla, joita on vankilan historiassa k\u00e4ytetty my\u00f6s ulkosellein\u00e4. Ainakin itse koin ensimm\u00e4isen ep\u00e4toivon hetkeni k\u00e4yskennelless\u00e4ni ahtaassa, lukitussa ja paksulla verkkoaidalla peitetyss\u00e4 kopissa, jota vartijat vartioivat yl\u00e4ilmoista. Tietenk\u00e4\u00e4n ulkosellin ovi ei ollut lukossa, eik\u00e4 vartijoita en\u00e4\u00e4 ollut kopeissaan, mutta mielikuvitukseni loi hetkess\u00e4 mieleeni valokuvan siit\u00e4 millaista ahtaassa kopissa on ollut ulkoilla. Jos en olisi ennakkoon tutustunut Patarein historiaan, olisin saattanut helposti luulla ulkona olevia koppeja koirankopeiksi, sill\u00e4 ulkosellit olivat kooltaan koirille sopivia, ei ihmisille. Eik\u00e4 varsinkaan kymmenille ihmisille. <\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\n