El\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4isen kerran hain Ilmarisen kuntoutustukea syksyll\u00e4 2023, sill\u00e4 Kelan sairausp\u00e4iv\u00e4rahan maksu loppui osaltani 31.10.2023. Diagnoosina minulla oli F33.10 Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso, ei somaattista oireyhtym\u00e4\u00e4. Laajasta B-lausunnosta ja rehellisest\u00e4 hakemuksesta huolimatta, sain kylm\u00e4sti hylyn, koska lain edellytykset eiv\u00e4t t\u00e4yttyneet.<\/p>\n\n\n\n
Olin ajamassa Kuopiosta Vantaalle, kun sain tekstiviestin Ilmariselta. Pys\u00e4hdyin pys\u00e4kille, avasin Ilmarisen OmaEl\u00e4kkeen ja avasin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen. HYL\u00c4TTY. Aloin itke\u00e4 ja huutaa hallitsemattomasti, istuin bussipys\u00e4kill\u00e4 autossani, itkin ja huusin, kellon kulkiessa armottomasti eteenp\u00e4in. Olin bussipys\u00e4kill\u00e4 ainakin tunnin, ennenkuin sain itseni rauhoitettua jatkaakseni matkaa. <\/p>\n\n\n\n
Juuri siin\u00e4 hetkess\u00e4 ei ollut muuta hyv\u00e4\u00e4 kuin se, ett\u00e4 aloin saada hyl\u00e4tyn kuntoutustuen sijaan t\u00e4ytt\u00e4 ansiop\u00e4iv\u00e4rahaa.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4 olen luonteeltani ihminen, joka tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tahtoo, enk\u00e4 luovuta ennenkuin olen saanut tahtomani. Minua \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 suunnattomasti asiat, jotka ovat j\u00e4\u00e4neet kesken, vaille p\u00e4tev\u00e4\u00e4 loppuratkaisua. Melkein puoli vuotta ensimm\u00e4isen hylyn j\u00e4lkeen, pyysin minua jo vuosia hoitaneelta ty\u00f6terveysl\u00e4\u00e4k\u00e4rilt\u00e4 uuden l\u00e4hetteen ty\u00f6terveyspsykiatrille, jonka j\u00e4lkeen Mehil\u00e4isen ty\u00f6terveysl\u00e4\u00e4k\u00e4ri kirjoitti ajantasaisen B-lausunnon. Sen j\u00e4lkeen kirjauduin Ilmarisen OmaEl\u00e4ke-palveluun ja aloin ty\u00f6st\u00e4\u00e4 itseni kanssa hakemusta, hakemusta ty\u00f6kyvytt\u00f6myysel\u00e4kkeest\u00e4, jossa en ajatellut s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4ni sanojani yhdenk\u00e4\u00e4n merkin verran. Kirjoitin yht\u00e4 soittoa hakemuksen kent\u00e4t t\u00e4yteen, aivan yksinkertaisin esimerkein kerroin, miksen en\u00e4\u00e4 jaksa t\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Aamuni alkoivat itkulla, astuessani koti-ovesta ulos, itkin. Ajaessani nelostiet\u00e4 pitkin kohti Vuosaaren satamaa, itkin. Pys\u00e4htyess\u00e4ni keh\u00e4 kolmosen levikkeelle, nousin autostani ulos, huusin ja itkin. Vein autoni parkkihalliin, pyyhin Vuosaaren sataman k\u00e4velyputkessa kyyneleeni ja tervehdin ty\u00f6kavereitani. Avasin l\u00e4pp\u00e4rini, aloin naputella ruutuun kirjaimia ja numeroita, t\u00e4ysin mit\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 asioita.<\/p>\n\n\n\n
Olin jo kauan ennen \u00e4itini yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kuolemaa (8.11.2015) huomannut, etten en\u00e4\u00e4 tahdo jaksaa. Tunteesta huolimatta yritin vaan jaksaa, kunnes lopulta jaksamiseni loppui tammikuun lopussa 2023. Sit\u00e4 ennen, jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022, olin ollut sairaslomalla 3kk ja palannut t\u00e4ysin erilaiseen ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Ajateltiin, ett\u00e4 minulle olisi sopivampaa tehd\u00e4 t\u00e4ysin rutiineihin ja toistoihin perustuvaa ty\u00f6t\u00e4, ostolaskujen tarkistusta. Lyhyen sairaslomani (3kk) j\u00e4lkeen palasin t\u00f6ihin Kelan tukemalla osasairausp\u00e4iv\u00e4rahalla, joka tuntuikin alkuun eritt\u00e4in hyv\u00e4lt\u00e4 ajatukselta. Min\u00e4 jaksoin ihan hyvin, kunnes loppuvuodesta 2022, tuli aika nostaa ty\u00f6aikani t\u00e4yteen ty\u00f6viikkoon. Minusta tuntui, ett\u00e4 min\u00e4 tukehdun jo silkasta ajatuksesta. Onneksi minulla oli varastossa hirmuinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 pit\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 vuosilomia, joten sain tehd\u00e4 vain nelj\u00e4p\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 ty\u00f6viikkoa. Vuodenvaihteessa kuitenkin kroppani alkoi pett\u00e4\u00e4, sill\u00e4 olin v\u00e4h\u00e4nv\u00e4li\u00e4 joko nuhassa tai massu kipe\u00e4n\u00e4. Tiesin sen aivan hyvin itsekin, ett\u00e4 kroppani alkoi palaa loppuun. En halunnut enk\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4nyt lopettaa leikki\u00e4 taaskaan riitt\u00e4v\u00e4n ajoissa, joten tammikuun 2023 lopussa, en yksinkertaisesti pystynyt en\u00e4\u00e4 poistumaan omasta asunnostani enk\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n ty\u00f6teht\u00e4vi\u00e4ni. Olin ik\u00e4\u00e4nkuin psykoosissa, olematta kuitenkaan psykoosissa. <\/p>\n\n\n\n
Olin palanut henkisesti loppuun.<\/p>\n\n\n\n
Alkuun sain sairaslomaa kaksi viikkoa, sitten kuukauden, sitten kaksi kuukautta, lopulta puoli vuotta. Sain sairasloman, joka jatkuu yh\u00e4 ja on kest\u00e4nyt jo nelj\u00e4kymment\u00e4 kolme kuukautta. El\u00e4m\u00e4ni raskain asia.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4isen my\u00f6nteisen Ilmarisen kuntoutustukip\u00e4\u00e4t\u00f6ksen sain kes\u00e4ll\u00e4 2024, jolloin minulle maksettiin takautuvasti kuntoutustuki siit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 alkaen, jolloin Kelan maksama sairausp\u00e4iv\u00e4raha oli osaltani loppunut. Minulla ei edes riit\u00e4 sanat kuvaamaan sit\u00e4 onnentunnetta kun luin my\u00f6nteisen Ilmarisen kuntoutustukip\u00e4\u00e4t\u00f6ksen, olin vihdoin saanut haluamani. <\/p>\n\n\n\n
Syksyll\u00e4 2024 aloitin ty\u00f6kokeilun Vantaan Koivukyl\u00e4n Mustissa ja Mirriss\u00e4, joka jatkui puolen vuoden ajan. Ajoittain voin hyvinkin, mutta jo ennen joulua huomasin jaksamiseni huonontuneen. En koskaan p\u00e4\u00e4ssyt tavoitteeseeni ty\u00f6skennell\u00e4 t\u00e4ysip\u00e4iv\u00e4isesti 40h ty\u00f6viikkoa, sill\u00e4 jaksamiseni alkoi loppua jo 60%:n ty\u00f6ajan kohdalla. Olin sek\u00e4 pettynyt ett\u00e4 ylpe\u00e4 Ilmarisen tukeman ty\u00f6kokeilun sujumisesta, sill\u00e4 vaikken p\u00e4\u00e4ssyt t\u00e4yteen ty\u00f6aikaan, siltikin jaksoin suorittaa ty\u00f6kokeilun loppuun saakka.<\/p>\n\n\n\n
Ilmarisen ty\u00f6kokeilun p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2025, minulle haettiin Ilmarisen osakuntoutustukea, jonka sain mukisematta. Osakuntoutustuen ja puolikkaan ansiosidonnaisen turvin, aloin etsi\u00e4 osa-aikaty\u00f6t\u00e4 el\u00e4intarvikeliikkeist\u00e4. El\u00e4m\u00e4ni ei kuitenkaan mennyt siin\u00e4 kohtaa suunnitellusti, sill\u00e4 sopivaa osa-aikaista ty\u00f6paikkaa ei l\u00f6ytynyt. Suunnitelma been\u00e4 mietittiin jopa oppisopimuspaikan hakemista kuljetusalalta, sill\u00e4 autolla ajaminen on aina ollut minulle enemm\u00e4n kuin terapeuttista.<\/p>\n\n\n\n
Olin kuitenkin jo vuodenvaihteessa 2025\/2026 huomannut, ett\u00e4 henkinen jaksamiseni alkaa taas loppua. Tammikuussa 2026 olin tyhjent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 omaa lapsuudenkotiani, huumevuokralaiseni j\u00e4ljilt\u00e4, jolloin henkinen maailmani tuntui romahtavan. Asuntoon p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni, romahdin sein\u00e4\u00e4 pitkin lattialle itkem\u00e4\u00e4n. Tuntui, ett\u00e4 juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 jotakin meni minussa rikki. Mahdollisimman pian halusin vaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois \u00e4itini asunnosta, joka oli ep\u00e4siisti ja paikoittain jopa t\u00f6rkyinenkin. Sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 menin k\u00e4\u00e4pi\u00f6villakoirani kanssa Jyv\u00e4skyl\u00e4n Omenahotelliin, sill\u00e4 en yksinkertaisesti pystynyt en\u00e4\u00e4 olemaan lapsuudenkotini seinien sis\u00e4ll\u00e4. Aamulla hotellista her\u00e4tty\u00e4ni, istuin s\u00e4ngynlaidalla ja huutoitkin hetken. Sen j\u00e4lkeen soitin taloyhti\u00f6n is\u00e4nn\u00f6itsij\u00e4lle ja kirjaimellisesti se kaikista paskaisin siivousprojekti l\u00e4hti vauhdilla k\u00e4yntiin. Itkin ja siivosin \u00e4itini asuntoa 2,5 vuorokautta.<\/p>\n\n\n\n
Viime kev\u00e4t oli eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni raskain. Er\u00e4s itselleni t\u00e4rke\u00e4 ihmissuhde p\u00e4\u00e4ttyi, sill\u00e4 viimeinkin, siis viimeinkin, sain silm\u00e4ni auki ja oikeasti tajusin, ett\u00e4 minua on kohdeltu vuosikausia vain jonakin vitun varavaihtoehtona. Ihmissuhteesta poisl\u00e4hteminen ei ole koskaan ollut minulle helppoa, sill\u00e4 haluan aina uskoa ihmisest\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Haluan uskoa, ett\u00e4 ihminen voi halutessaan muuttua. Senp\u00e4 takia roikuin ahdistavassa ja raskaassa ihmissuhteessa aivan liian pitk\u00e4\u00e4n, koska halusin t\u00e4rke\u00e4n ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Kev\u00e4t oli siis er\u00e4\u00e4nlaista suruty\u00f6n tekemist\u00e4, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa purin kiukkua ja vihaani Vintediin, sill\u00e4 myin omaisuuttani Vintediss\u00e4 usean tuhannen euron edest\u00e4. Kun keskityin vain Vintediin, en ik\u00e4\u00e4nkuin antanut itselleni lupaa surra p\u00e4\u00e4ttynytt\u00e4 ihmissuhdetta. <\/p>\n\n\n\n
Kes\u00e4kuun 2026 alussa l\u00e4ksin yst\u00e4v\u00e4ni m\u00f6kille J\u00e4ms\u00e4\u00e4n, josta matkani jatkui kohti Kuopiota. Olen ollut koko kes\u00e4n poissa kotoa. Parhaani mukaan yritin juosta surua pakoon, mutta hyv\u00e4st\u00e4 yrityksest\u00e4ni huolimatta pakoni loppui kuin sein\u00e4\u00e4n. Pahimmillani en jaksanut edes nousta s\u00e4ngyst\u00e4, saatoin nukkua jopa 16h vuorokaudessa. Henkisesti olin kuin k\u00e4velev\u00e4 zombie, harhaileva otus. Onneksi ymm\u00e4rsin varata soittoajan Mehil\u00e4isen ty\u00f6terveysl\u00e4\u00e4k\u00e4rille, josta sain l\u00e4hetteen ty\u00f6terveyspsykiatrille. Minun ei tarvinnut sanoa videon v\u00e4lityksell\u00e4 tapaamalleni ty\u00f6terveyspsykiatrille montaakaan sanaa, kun h\u00e4n jo n\u00e4ki, etten min\u00e4 jaksa.<\/p>\n\n\n\n
En ole el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni koskaan voinut n\u00e4in huonosti, kuin kes\u00e4ll\u00e4 2026. Itseasiassa en muista menneest\u00e4 kes\u00e4st\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n, joitakin v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Onneksi puhelimessani on valokuvia, joista tapahtumia voi yritt\u00e4\u00e4 muistella. Muistamattomuus lienee kroppani keino suojella mielt\u00e4ni, joka on uupunut ja ylikuormittunut. Hein\u00e4kuussa 2026 ty\u00f6terveysl\u00e4\u00e4k\u00e4ri kirjoitti uuden B-lausunnon, jolla haimme Ilmariselta t\u00e4ytt\u00e4 kuntoutustukea, heikentyneen jaksamiseni takia. Sain kuitenkin hylyn hakemukseeni, koska Mehil\u00e4isen ty\u00f6terveysl\u00e4\u00e4k\u00e4ri oli kirjoittanut sairaslomaa vain puoli vuotta, kun vaadittu aika on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n vuosi. <\/p>\n\n\n\n
Elokuun 2026 lopulla k\u00e4vin uudestaan ty\u00f6terveyspsykiatrin juttusilla, ty\u00f6terveysl\u00e4\u00e4k\u00e4ri kirjoitti uuden B-lausunnon, eik\u00e4 mennyt kuin pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4, kunnes Ilmarinen hyv\u00e4ksyi hakemukseni. Minulle my\u00f6nnettiin t\u00e4ysi kuntoutustuki aka ty\u00f6kyvytt\u00f6myysel\u00e4ke. Diagnoosini on F33.3 Toistuvan masennuksen vaikea, psykoottinen masennusjakso, mielialan mukaisia psykoottisia oireita. <\/p>\n\n\n\n
Minulle 1.8.2026-31.7.2027 v\u00e4liselle ajalle my\u00f6nnetty Ilmarisen kuntoutustuki on aivan hillit\u00f6n helpotus, sill\u00e4 minun ei tarvitse en\u00e4\u00e4 jaksaa. Saan vain keskitty\u00e4 omaan itseeni, t\u00e4ysin rauhassa. En todellakaan tied\u00e4, ett\u00e4 onko t\u00e4m\u00e4 lopun alkua, vaiko vain v\u00e4livaihe, mutta juuri nyt minusta tuntuu silt\u00e4, etten tule en\u00e4\u00e4 koskaan palaamaan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n (samaa mielt\u00e4 oli ty\u00f6terveyspsykiatrikin). Mutta, aika n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, enk\u00e4 viel\u00e4 jaksa murehtia siit\u00e4 millaista el\u00e4m\u00e4ni on hein\u00e4kuussa vuonna 2027.<\/p>\n\n\n\n
Nyt on t\u00e4rkeint\u00e4 el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ja nyt.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
El\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4isen kerran hain Ilmarisen kuntoutustukea syksyll\u00e4 2023, sill\u00e4 Kelan sairausp\u00e4iv\u00e4rahan maksu loppui osaltani 31.10.2023. Diagnoosina minulla oli F33.10 Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso, ei somaattista oireyhtym\u00e4\u00e4. Laajasta B-lausunnosta ja rehellisest\u00e4 hakemuksesta huolimatta, sain kylm\u00e4sti hylyn, koska lain edellytykset eiv\u00e4t t\u00e4yttyneet. Olin ajamassa Kuopiosta Vantaalle, kun …<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":521,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[21],"tags":[18,22,20,17,23],"class_list":["post-331","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-mielenterveys","tag-ahdistus","tag-kuntoutustuki","tag-masennus","tag-mielenterveys","tag-tyoelakeyhtio"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/jennipii.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/331","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/jennipii.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/jennipii.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jennipii.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jennipii.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=331"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/jennipii.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/331\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":525,"href":"https:\/\/jennipii.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/331\/revisions\/525"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/jennipii.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/521"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/jennipii.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=331"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/jennipii.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=331"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/jennipii.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=331"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}