Hei rakas kerro mulle…

Hei rakas kerro mulle…

Eilen oli syntymäpäiväni, täytin 35 vuotta.

Elämässäni on ehtinyt tapahtua paljon, niin hyvää kuin pahaakin. Olen saavuttanut paljon, mutta olen myöskin menettänyt. On tapahtunut asioita, joiden tapahtumiin en ole voinut itse vaikuttaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni rakastuin, juuri kun mennyt vuosi oli vaihtumassa nykyiseen. En usko rakkauteen tai edes ihastukseen ensisilmäyksellä, eikä se sitä ollutkaan, vaan pikemminkin harkitun hitaasti sattunut rakastuminen. Tunne siitä, että olin viimein löytänyt vastakappaleeni, jonka lähellä oli hyvää ja turvallista olla. Ihminen, jota ilman en halunnut elää ja olla.

On sanoinkuvailemattoman upea tunne kohdata ihminen, jonka päänupin sisustuksen on suunnitellut sama suunnittelija kuin omanikin. Ihminen, joka täydentää minun lauseeni ja minä täydennän hänen. Ihminen, jonka tulkitsemiseen ei tarvita edes sanoja, pelkät eleet riittävät. Ihminen, jonka tunnen tunteneeni aina, ensihetkistä lähtien hän tuntuu kuin omalta kodilta.

Valitettavasti rakastuin ihmiseen, jota ei mitä ilmeisimmin ole oikeasti edes olemassakaan.

Ensitapaamisesta lähtien aloit syöttää minulle valheita, joita en voinut edes kuvitella valheiksi. Tai mistäpä minä tiedän olivatko ne tahallisia valheita vaiko humalahuuruja? On hyvin vaikeaa antaa asiassa lopullista tuomiota, kun en ole itse istunut valehtelijan paikalla. Istuin vain kuukausikaupalla, tietämättäni, huijattavana, enkä ymmärrä vieläkään miten kaikki tapahtui.

Jos ihminen alunperin kertoo haaveilevansa parisuhteesta, perheestä ja lapsista, mutta lopulta paljastuukin tunteettomaksi ihmisraunioksi, joka harrastaa lapsiprostituutiota ja kohtelee naisia kuin halpoja esineitä, on hän sisimmältään sydämetön huijari ja valehtelija. Ihminen, joka purkaa omaa henkistä pahaa oloaan panemalla tuntemattomia ja tuhoamalla tielleen sattuneita ihmisiä.

Minä haluaisin ennen kaikkea tietää, oliko mikään meidän välillä totta? Välititkö minusta oikeasti, vai olinko sinulle vain yksi halpa huora muiden huoriesi joukossa?

En enää edes odota saavani vastauksia, sillä sinulta puuttuu selkäranka seistä sanojesi ja tekojesi takana. Olet omien sanojesi mukaan kova nussija, mutta muuhun sinusta ei olekaan. Sinussa ei ole edes sen vertaa miestä, että pyytäisit törkeitä tekojasi anteeksi. Anteeksi, jossa on vain kahdeksan pientä kirjainta, mutta siltikään sinä et kykene edes siihen. Hiljaisuus on parempi ja onneksi aina on työpaikkasi kahvipöytä, jossa naisen kuin naisen voi haukkua huoraksi, sillä loppuviimein kaikki naiset ovat sinun silmissäsi halpoja huoria.

Ilmiselvästi minäkin olin sinulle vain yksi huora, sillä yksi törkeimmistä teoistasi oli halpa yritys ostaa minulta seksiä. Hetki sen jälkeen kun olit haukkunut minut vastenmieliseksi sotanorsuksi, joka ei tule koskaan löytämään itsellensä miestä. Puhumattakaan kroppani läskipitoisuuden analysoinnista, joka kyllä sai minut luopumaan viimeisestäkin arvostuksen rippeestä sinua kohtaan. Ihmettelen edelleen, miten hyvin läskipitoinen kroppani kuitenkin sinulle kelpasi. Ehkäpä selitys onkin se, että olin sinulle pelkkä korvike läheisyyden kaipuuseen ja pahimpaan panohimotukseen ulkomaiden rajojen ollessa koronan takia suljettuina.

En usko, että pystyt koskaan ymmärtämään sitä, miten paljon ilkeät sanasi ja tekosi minua loukkasivat.

Ei ole mennyt päivääkään viimeisen kolmen kuukauden aikana, ettenkö olisi itkenyt tuntikausia. Olen maannut keittiöni lattialla, pienessä mytyssä, itkien ääneen ja miettien keinoja, joiden avulla jatkaa elämääni. Rehellisesti sanottuna olen ollut viime kuukausien aikana luvattoman monta kertaa reunalla, jossa on päätettävä hypätäkö vaiko ei. Minä olisin halunnut hypätä joka päivä, mutta onneksi ystäväni ovat roikkuneet paitani helmassa ja nykineet minua pienin vedoin, poispäin reunalta.

Elämäni on ollut, kiitos sinun, aikamoista helvettiä!

En enää usko ihmisen hyvyyteen ja sisäiseen kauneuteen, vaan näen pelkän valheellisuuden. Miten ihmeessä voisin uskoa enää koskaan sanoja ”minä rakastan sinua”, kun ne on minulle kertaalleen todistettu sinun toimestasi pelkäksi huijaukseksi ja petokseksi?

Sinä saat onnitella itseäsi, sillä onnistuit muuttamaan yhden aivan ihanan ihmisen kaltaiseksesi ihmisraunioksi, joka ei enää halua rakkautta vaan yksinäisyyttä.

Onnea.



1 thought on “Hei rakas kerro mulle…”

  • Moikka Jenni. Mä joskus seurasin sua Twitterissä. Katosit sieltä. Ikävä kuulla tuollaisia juttuja. Jos tarvitset juttuseuraa tai muuten vain kaveria niin laita ihmeessä viestiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.