KAIKKI ANTEEKSI

Anteeksipyyntö ei merkitse mitään, ellei anteeksipyyntö johda käytöksen muuttumiseen.

Ensimmäisen kerran tapasin sinut melkein sillä hetkellä kun Viking Xprs-laiva ohitti Suomenlinnan, saapuakseen Tallinna päivän jälkeen takaisin kotisatamaansa, Helsinkiin. Elettiin tammikuuta 2021 ja minulla oli päänuppini peittona punainen Fazerin Kettukarkkipipo, joka kiinnitti sinun huomiosi.

Olin jo aiemmin ehtinyt itsekseni ihmetellä, että miksi tuo muutaman pöytäryhmän päässä istuva mies jaksaa tuijottaa minua. Ei mennyt kauaakaan kun kävelit ohitseni ja kysyit, että mistä olen punaisen Kettukarkki-piponi hankkinut. Siitä se meidän tarinamme sitten pikkuhiljaa alkoi…

Tuttavuutemme alkutaipaleella kerroit hyvinkin auliisti haaveilevasi lapsista ja perheestä, ja olevasi ehdottomasti parisuhdeihminen, vasta nyt myöhemmin tajusin sen olevan illuusiomaista manipulointia. Aivan suoraan sanottuna huijasit minua puheillasi, jotta sait minut sänkyysi ja pääsit kokeilee pilluani. 

Kun yhteisellä Lapin matkallamme sait tietää tunteistani sinua kohtaan, vastineeksi kerroit minulle miten paljon tykkäätkään, näteistä ja siroista, thaimaalaisista huorista. Yksikään suomalainen nainen ei ole mitään verrattuna siihen, miten thaikkuhuorat osaavat lutkuttaa munaasi.

Omien sanojesi mukaan et enää koskaan halunnut parisuhdetta, et ainakaan kaltaiseni suomalaisen sotanorsun kanssa, mutta siitä huolimatta minun olisi pitänyt antaa sinulle kaikki parisuhteen edut. Antaa auliisti pillua ja persettä, ja ottaa siinä sivussa suihinkin. Lyhyesti olla sinulle thaikkuhuoran korvike, eikä sinun olisi omien sanojesi mukaan tarvinnut sitoutua minuun yhtikäs mitenkään. Hyväksikäyttää vain.

Vaikka huomasit mieleni pahoittuneen ja silmieni kostuneen, jatkoit vaan kännisiä tarinoitasi, jopa 14-vuotiaan thaikkuhuoran panemisesta, reikään jos siihen toiseenkin. Jopa mummosi oli sanonut ”hyvä kun sait pillua”! Kyllä ajatuksia hieman herätti, että kuinka sekaisin teidän sukunne jäsenet oikein ovat.

Minä olin sinun silmissäsi läski, tankki ja suomalainen sotanorsu, jollaista kukaan mies ei koskaan halua omaksensa. Pilluni oli sinulle vain reikä, jota sinä kävit saastaisella munallasi kokeilemassa. Minulle jäi, omasta ensimmäisestä kerrastani, inhottava muisto.

On sanomattakin selvää, että juuri tuolloin, sinua täysin rakastanut sydämeni, hajosi pieniksi palasiksi. 

Eromme jälkeen, toukokuussa 2021, istuin oman kylpyhuoneeni suihkun lattialla, kymmeniä ellei jopa satoja kertoja itkemässä ja hankaamassa käsivarsieni ihoa puhtaaksi. Tunsin itseni sinun hyväksikäyttösi jäljiltä niin saastaiseksi, että pahimmillaan hankasin karhealla sienellä käsivarsieni ihon verille. 

Kuukausikaupalla tein kotonani etätöitä itkien, olin ajoittain saikulla ja lyhennetyllä työajalla, kunnes voimani loppuivat ja jäin tammikuussa 2023 yhä jatkuvalle sairaslomalle. 

Menneisyyteni traumat, kuten äitini yllättävä kuolema, painavat repussani paljon, mutta todellinen syy romahdukseeni olit sinä. Sinun sanojesi takia jäin sairaslomalle, sillä sinä ajoit minut henkisesti loppuun. 

Minä rakastin sinua sydämeni pohjasta. 

****

Elämässä minun tapoihini ei kuulu antaa ihmiselle toista mahdollisuutta, mikäli hän on minua syvästi loukannut menneisyydessä. Jostakin ihmeen syystä, annoin sinulle toisen mahdollisuuden.

Oli heinäkuu 2024 ja olin ystäväni luona Kuopiossa, paraikaa kuvaamassa videota kääpiövillakoirastani kun kesken nauhoituksen puhelimeni ruutuun ilmestyi sinun kuvasi ja viesti ”onko kesäloma”? Elävästi muistan naurahtaneeni ja tokaisseeni ystävälleni, että ”meneekö sinulla oikeasti näin huonosti, että ikävöit jo suomalaisen sotanorsun pillun perään”?

Ensitöikseni ajattelin, etten missään tapauksessa vastaa viestiisi ja laitoin sinulle eston Messengerissä. Mietin asiaa varmaankin reilun viikon, kunnes poistin eston ja aloin harkita viestiisi vastaamista. En kuitenkaan ehtinyt naputtaa vastausviestiäni, sillä ajaessani Kuopiosta kohti Vantaata, otit minuun uudestaan yhteyttä ja pyysit minua lähtemään Tallinnan risteilylle kanssasi.

Ensisijaisesti vastasin viestiisi, koska halusin selvittää itselleni (mahdolliset) tunteeni sinua kohtaan.

Olen näin jälkikäteen ajateltuna todella kiitollinen siitä, että otit minuun uudestaan yhteyttä. Minä ymmärsin viimeinkin, ettei sinun kaltaisesi alkoholisoituneen ihmisraunion seura tee minulle hyvää. Elämänsä ongelmista jatkuvasti muita ihmisiä syyllistävä alkoholisti sairastuttaa vain läheisensä, sillä alkoholisti ei piittaa laisinkaan muille ihmisille aiheuttamiensa sanojen ja tekojen mielipahasta.

Itsekin sen ääneen totesit, ettei kaltaisesi ihmisen seurassa pitäisi edes viettää aikaa. Ajattelet vain itsesi ja oman munasi hyvinvointia, et osaa asettaa itseäsi toisen ihmisen asemaan, etkä välitä pätkääkään muiden ihmisten hyvinvoinnista. Muistan usein pyytäneeni sinulta apua, esimerkiksi auton navigaattorin kanssa, jota en ruuhkassa pystynyt itse säätämään. Sinun vastauksesi oli aina ”sinähän tätä autoa ajat, ei minulle tullut mieleenkään, että minun pitäisi sinua auttaa”. Niin, itselläpä ei tulisi edes mieleenkään jättää auttamatta autoa ajavaa kaveriani, säätää navigaattoria ja opastaa oikean kohteen löytymisessä.

Muistan, että teimme yhdessä monen monta Tallinnan päiväreissua. Mukaan mahtui niin tosi kivoja, kuin tosi kurjiakin reissuja. Useimmiten olit niin päissäsi, ettet löytänyt tietäsi edes laivan autokannelle. Minä jouduin useasti etsimään sinua, ruuhkan keskellä, sataman alueelta, niin Tallinnassa kuin Helsingissäkin. Asiasta sinulle yritin nätisti ja ei niin nätisti puhua, mutta sinun näkökulmasi asiaan oli omia sanojasi lainaten ”minua ei voisi vittuakaan kiinnostaa mitä oma toimintani aiheuttaa muille ihmisille”. Siinäpä se.

Toistuvasti jaksoit ihmetellä sitäkin, miten paljon teen omien ystävieni eteen. Hyvinkin usein käyn heidän puolestaan ostoksilla, koska asumme eri paikkakunnilla, tuon tuliaisia Tallinnan risteilyiltä jne. Itselleni on aivan selvää, että jos näen kaupan hyllyllä jotakin semmoista, jota ystäväni on sanonut kaipaavansa, niin tottakai laitan löytämästäni tavarasta viestiä, tarvittaessa ostan tuotteen ja postitan sen. Minut on kotikasvatettu kohtelemaan muita ihmisiä siten, miten haluan itseänikin kohdeltavan. Ystävällisesti.

Omasta mielestäsi sinulla on jokin tähtiinkirjoitettu oikeus humalapäissäsi laukoa ja sanoa aivan mitä tahansa, ja minun olisi pitänyt vaan unohtaa kaikki sanomasi loukkaukset ja ivaukset. 

Se, että tiedän ja tunnen sinut hyvin, on vain ontuva tekosyy sille, ettei sinussa ole miestä seisomaan itse sanomiesi sanojen takana. Aina kun halusin keskustella kännissä sanomistasi asioista, ensitöiksesi haukuit minut valehtelijaksi ja sen jälkeen aivan liian herkäksi ihmiseksi, jolle ei voi sanoa mitään negatiivista. Halventavat sanasi olisi pitänyt päästää vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, aivan kuten äitini kuolemakin. Elämäni suurin tragedia ei valitettavasti mahdu puskemaan korvakäytävän läpi.

Jos sanomasi sanat loukkaavat toista ihmistä syvästi, olitpa selvinpäin tai kännissä, ainoa oikea teko on myöntää omat sanansa ja pyytää aidosti toiselta ihmiseltä anteeksi. Ja muuttaa omaa käyttäytymistäsi.

Sinun tapasi pyytää anteeksi oli yleensä sanoa sana anteeksi halventavaan sävyyn ja nauraa loppuun oikein känniräkäinen nauru. Näin lausuttu halventava anteeksipyyntö ei tilannetta korjaa, vaan pahentaa. 

En tiedä, onko vuosikausia jatkunut huorissa käyminen saanut sinussa aikaan illuusion, jonka mukaan kohtelet ihmisiä kuin esineitä? Kun olet saavuttanut omat tarkoitusperäsi, etkä enää hyödy ihmisestä yhtikäs mitään, häivyt. Aivan kuten sängyssäkin, sinua kiinnosti vain ”mälliesi saaminen pilluun”, eikä naisen nautinnolla ollut sinulle yhtikäs mitään merkitystä. Ainoastaan välitit vain omasta munastasi.

Aika usein muistan sinun puhuneen siitäkin, etteivät ihmiset ymmärrä ulkomaisissa huorissa käyntiä. Eräänkin kerran muistan tokaisseeni sinulle, että ”keneltä tahansa loppuu ymmärrys siinä kohtaa kun lähdetään Thaimaaseen panee alaikäisiä lapsihuoria ja tukemaan siinä sivussa ihmiskauppaa”. Sinä et nähnyt tässäkään kohtaa omassa toiminnassasi yhtikäs mitään korjattavaa, vika oli ainoastaan minun päänupissani, koska en hyväksy, enkä tule koskaan hyväksymään, pedofiliaa enkä ihmiskauppaa.

Yritit vaan ilkeillä sanoillasi koulia minusta kaltaistasi, tyhjää ihmistä, joka ei välitä kuin itsestään ja munastaan. Sori, mutta minä en uhraa ihanuuttani, empaattisuuttani ja upeuttani sinun takiasi. Herkkyydestäni ja tunteellisuudestani puhumattakaan, koska sinä et ole hyvinvointini arvoinen ihminen.

Ennen yhteistä Fuerteventuran matkaamme huusit naama punaisena korvani juuressa, väittäen minun olevan vajaaälyinen ihminen, joka ei saisi kulkea edes vapaana vaan kuuluisin suljetulle osastolle. Muistit myös mainita, etten koskaan löydä itselleni miestä. Enkä osaa noin niinku muutenkaan tehdä elämässäni mitään muuta kuin painaa kaasua ja jarrua. Sinua varmastikin vituttaa se tosiasia, että olen yhä sinua parempi kuljettaja? Muistit myös mainita, että ”jos äitini ois vielä elossa, ois hänkin minuun pettynyt”. Oletko joskus muka tavannut äitini? Onneksesi et, sillä elävä äitini tekisi sinusta silkkaa hakkelusta. 

Koskaan aiemmin en pelännyt olla seurassasi, mutta juuri tuona iltana pelkäsin sinun lyövän minua. Olen yhä aika järkyttynyt siitä, miten paljon nautit siitä kun sait minut itkemään. Oikein voittajan elkein saavuit itkuisen naamani eteen jatkamaan henkistä väkivaltaasi, ja ennenkaikkea esittelee omaa paremmuuttasi. Asioista jaksoit jankata vaikka tuntikausia, aina niin kauan, että sait minulle pahan mielen aikaan. Sen jälkeen oli aina erinomainen tilaisuus kaataa itkemiseni oman herkkyyteni syyksi, sinä olit aina viaton.

En koskaan oppinut ymmärtää, että miksi vihasit ihanaa ja kilttiä kääpiövillakoiraani? Sinun sanojesi mukaan Wilma on huonosti koulutettu, väärin käyttäytyvä koira, jonka minä olen omalla olemuksellani pilannut. Wilma on nössö, joka ei pure eikä juurikaan aiheuta yhtikäs mitään häiriötä ympäristöön. Yhden kerran Wilma kävi kakalla naapurisi tontilla, minä siivosin tuotoksen, kuten kaikki muutkin kakit, jotka Wilma teki rivitaloyhtiösi tontille. Siitä huolimatta, Wilman kakit, olivat aivan täydellinen maailmanloppu. 

Jopa niin pahasti, että kerran heitit Wilman sohvaltasi lattialle, ilmekään värähtämättä. Wilma tipahti kyljellensä, ja luojan kiitos, mitään fyysisiä vammoja ei tullut. Henkisiä kylläkin, sillä tuon väkivaltaisuuden jälkeen Wilma ei enää olisi halunnut tulla asuntoosi. Sain väkisin vetää Wilmaa kohti asuntosi ovea.

Sanoisin, että minulla todellakin on itseäni huomattavasti fiksumpi pikkuinen puudeli. Jota minä osaan paskattaa ihan just niinkuin koiria kuuluukin paskattaa, sillä tästäkin asiasta sain sinulta negatiivista palautetta. Lopetin jo laskemasta, että kuinka monta kertaa kännipäissäsi päästit Wilman yksinään taloyhtiösi pihamaalle. Etkä yhtään seurannut mitä Wilma pihamaalla teki, mutta asiallahan ei ollut sinun silmissäsi yhtikäs mitään merkitystä, koska olit päästänyt Wilman ulos kännissä. Kännissä tekemäsi teot kun eivät merkitse sinulle yhtikäs mitään, ja jos känniteoistasi tuli jotakin puhetta, oli syy aina muissa.

Toistuvasti yritit saada Wilman puremaan itseäsi, eikä Wilma luonnollisestikaan purrut, mutta sinä jaksoit kerta toisensa perään valittaa siitäkin ”Wilmalla ei ole luonnetta, kun ei se pure minua”. Ihanko oikeasti sinun mielestäsi koiran tehtäviin kuuluu ihmisen pureminen? Jos Wilma olisi sinua purrut, aivan taatusti olisit seuraavaksi vaatinut kiltin kääpiövillakoirani Wilman viemistä oitis lopetuspiikille.

Ihmeellisesti jaksoit valittaa myöskin siitä, että pidän kääpiövillakoirastani liian hyvää huolta. Asiaa paljon pohdittuani, voinen todeta sinun olleen kateellinen minun Wilmalle antamasta huomiosta, rapsutuksista ja läheisyydestä. Kaikesta ilkeästä käytöksestäsi huolimatta, minun olisi varmaan pitänyt hipsuttaa, pusuttaa ja rapsuttaa sinuakin. Kuitenkin siten, ettei sinun tarvinnut sitoutua minuun. Mitä ilmeisimmin olisin tässäkin kohtaa ollut vain unelmiesi naisen, thaikkuhuoran korvike. 

Muistan elävästi sanoneeni sinulle, että olen nainen, joka toimii arvostuksella, en setelitukun voimalla. 

Nyt toisen tuttavuutemme aikana halusin lukemattoman monta kertaa hypätä kaulaasi, suudella ja pitää sinua hyvänä ja panna sinulta tajun kankaalle. Järkeni sanoi kuitenkin aina ei, sillä syrämessäni tiesin minun merkitsevän sinulle vain unelmiesi naisen, thaikkuhuoran, pillunkorviketta. En todellakaan halunnut mennä sänkyyn semmoisen miehen kanssa, jonka lähellä ajatuksissani pyörii ainoastaan alaikäiset, thaimaalaiset huorat ja heidän pillunsa. Jo pelkkänä ajatuksena, tämä oli helvetin sairasta. 

Yhteisen Fuerteventuran reissumme viimeisenä yönä aloit katsoa televisiosta saksalaista pornoa, ja imitoida kännissä jo edesmennyttä ilkeää isäpuoltasi ja mansikkana paskakakun päällä arvostella tapaa, jolla minä suren täysin yllättäen menehtynyttä äitiäni. Jottei homma olisi muuttunut liian ihanaksi, muistit vielä mainita minun olevan yksin syyllinen äitini yllättävään menehtymiseen. 

Aamulla et kuulema muistanut yöstä mitään, ja sinulle niin perinteiseen tapaan syytit minua valehtelijaksi, ja ilkeät sanasi olivatkin yhtäkkiä minun liiallisen herkkyyteni syytä. Sinun käytöksessäsi ei ollut vikaa.

Sinä et koskaan edes tavannut äitiäni, mutta siitä huolimatta yritit asettaa minulle rajoja, etten saisi muistella äitiäni, enkä edes itkeä. Minun olisi pitänyt työntää äitini kuolema toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja unohtaa hänet tyystin. Valitettavasti olen elämäni aikana haudannut kaikki läheisimmät ihmiseni, joten haaveilemasi unohdustemppu on kirjaimellisesti sanottuna täysin mission impossible. 

Ymmärtääkseni olet vain ollut yksissä, jo edesmenneen ukkisi hautajaisissa, muutoin lähipiirisi ihmiset ovat yhä elossa. Et onneksesi tiedä tunnetta, miltä tuntuu menettää esimerkiksi oma äiti ilman mitään ennakkoilmoitusta. Tai katsoa vain 17-vuotiaana sairaalasängyn vieressä kun mummoni, äitini äiti, lopetti yhtäkkiä hengittämisen ja siirtyi ajasta ikuisuuteen. Minä muistan näkymän vielä 38-vuotiaanakin.

Ilman kokemusasiantuntijuutta läheisen ihmisen traumaattisesta menettämisestä, en lähtisi arvostelee muiden ihmisten tapaa surra. Meistä jokainen suree omalla tavallansa, eikä sinulla ole mitään oikeutta tätä tosiasiaa muuttaa. Sinä surullisena päivänä kun sinun äitisi tai isäsi nukkuu ikiuneen, toivon syrämeni pohjasta, että silmäsi viimeinkin aukenevat ja opit tajuamaan asioita. Ole sitä ennen hiljaa.

Fuerteventuran reissumme viimeisenä yönä, melkein itku silmässä kerroit olevasi tosi yksinäinen. En tiedä oletko koskaan oikeasti miettinyt mistä kokemasi yksinäisyys johtuu? Yksinäisyytesi ei johdu muiden ihmisten empatiakyvyttömyydestä, vaan sinun omasta itsekkyydestäsi, ilkeistä sanoistasi, ihmisten hyväksikäytöstäsi ja ylimielisyydestäsi. Asioista, joita sinä et edes ymmärrä. Sinä vain hukutat itsesi alkoholiin, ja pyrit parhaasi mukaan häätää kaikki sinusta välittävät ihmiset pois. Ei kukaan ihminen jaksa katsoa loputtomiin alkoholisoitunutta ihmistä, joka purkaa omaa pahaa oloansa juomalla kännin, haukkumalla kännissä muita ihmisiä ja syyttämällä lopuksi omista sanoistaan ja teoistaan muita ihmisiä. 

Toistuvasti aito ilo silmissäsi kerroit minun ja koirani tuoneen sinun elämääsi valtavasti iloa, ilman meitä istuisit vain yksin kotona. Sinäkin toit minun elämääni iloa, mutta myös liian paljon ahdistusta, itkua ja mielipahaa. Jos oikeasti olit meistä iloinen ja onnellinen, miksi lopulta kohtelit meitä kuin paskaa? 

Tosin jo elokuussa aavistelin suhteemme tuhoa, sillä satuin kuulemaan sinun ja setäsi välisen puhelun, jossa setäsi kysyi minun läsnäollessani, ”onko se koiranainen niinku ne Thaimaan huorat vai jotakin enemmän”? Oli ihan hilkulla, etten huikannut puhelimesi kaiuttimeen ”ei, en ole niinkuin ne thaikkuhuorat, olen suomalainen sotanorsu, joka ei todellakaan aio mennä sänkyyn rakkaan veljenpoikasi kanssa”. Enää.

Sanoit arvostavasi minua, mutta oletetusta arvostuksestasi huolimatta vedit maton jo toistamiseen jalkojeni alta ja hylkäsit minut. En saanut edes mahdollisuutta keskustella, selvinpäin, asioista kanssasi. Käänsit vaan selkäsi, katosit ja laitoit somen estot päälle. Vedit selkäsi suojaksi marttyyrin mustan viitan, asetit päähäsi tekopyhäisen kruunun, koska sinuahan minä olen loukannut pahoin. Tuskin olet koskaan ymmärtänyt, että ilman sinun omia kännejäsi, olisi kaikki ilkeät ja loukkaavat sanat jääneet sanomatta. 

Ilmeisen kova pala purtavaksi sinulle oli sekin, etten ole ns. oikeissa töissä. Aiemmin tapahtuneen loppuunpalamisen ansiosta, olen paraikaa työkokeilussa mukavassa lemmikkikaupassa, jossa tykkään olla. Sinun sanojesi mukaan työkokeiluni oli häpeällinen asia, vaikket koskaan älynnyt burnoutiin ajautumiseni johtuneen loppuviimein sinun omista sanoistasi, Lapissa vuonna 2021.

Sinulla on omien sanojesi mukaan todettu jo armeijassa epävakaa persoonallisuushäiriö, joka on yhä, yli 20 vuoden jälkeenkin, täysin hoitamaton. Apua sinulle on tarjottu usein ja toistuvasti, mutta sinä vaan naurat terapialle. Et kuulema tarvitse semmoista, riittää kun vedät kännit ja kännissä purat oman pahan olosi muihin ihmisiin, kuten purit minuun. Ja se on valitettavasti henkistä väkivaltaa. 

Minä en ole syypää alkoholismiisi enkä epävakaaseen persoonallisuushäiriöösi. Väkivaltaisen, jo edesmenneen, isäpuolesi hakkaamisesta puhumattakaan. Minä arvostan yhä sinussa sitä, ettet hakkaamalla pura omaa henkistä pahaa oloasi, kuten jo edesmennyt isäpuolesi teki. Mutta, ilkeät ja loukkaavat sanasi ovat myös väkivaltaa, henkistä väkivaltaa. Toivottavasti joskus ymmärrät tämän.  

Sinä jaat eteenpäin samaa paskaa kuin ilkeä isäpuolesi, mutta väkivallan eri muodossa. 

Sinun kanssani ei onnistu minkäänlainen ihmissuhde, koska et ota mitään vastuuta omista sanoistasi tai teoistasi. Syytät aina loukkaamasi ihmistä, etkä seiso omien sanojesi ja tekojesi takana. Sinä uhriudut.

Sydämeni pohjasta toivon, että vielä joskus ymmärrät ottaa tarjotun avun vastaan. Sinä tarvitset ammattiapua, sillä katkeruus ja viha syövät sinua päivä päivältä sisältäpäin. Se, että purat henkistä pahaa oloasi muihin, sivullisiin ihmisiin, kuten minuun, ei ole oikein. Oikein on käsitellä menneisyytesi traumat ammattilaisen tykönä, jotta jonakin päivänä sinunkin olisi helpompaa elää elämääsi eteenpäin.

Erityisesti toivon, että vielä jonakin päivänä tajuat kuinka paljon ilkeät sanasi ovat minua satuttaneet. Jopa niin pahasti, että sanasi ovat provosoineet pahimmillaan päivittäisiä itsetuhoisia ajatuksia. 

Sinulla oli vajaa neljä vuotta sitten edessäsi nainen, joka rakasti sinua sydämensä pohjasta. Sinä näit kuitenkin vain ihanat thaimaalaiset huorat ja ulkomaanmatkat, joilta kävit hakemassa panoelämyksiä. On helevetin kornia valittaa omaa yksinäisyyttään, jos on ihan itse aiheuttanut oman yksinäisyytensä. 

Olen äärettömän kiitollinen siitä, että viettäessäni aikaa sinun seurassasi, ymmärsin tunteideni kuolleen. Sinun kanssasi olisi ollut kiva risteillä Tallinnassa ja matkustella ulkomaillakin, mutta valitettavasti minun mielenterveyteni ei enää jaksa sinua, silloin kun olet umpikännissä. Sinulle viina on rakkaampi kuin minä.

En enää usko Jumalaan, mutta uskon vahvasti Karmaan. Uskon vahvasti siihen, että muutama vuosi sitten mulkkusi tulehtuessa niin pahasti, että se melkein jouduttiin leikkaamaan irti, oli Karma asialla. En edes halua kuvitella mitä reikää kairaamalla olit tulehduksen mulkkuusi hankkinut, mutta kaikelle tapahtuneelle on aina olemassa tarkoitus. Toivon Karman pitävän jatkossakin sinusta hyvän huolen.

Minä en tunne sinua kohtaan vihaa, vaan pikemminkin sääliä. Kun katsoin selkääsi, kävellessämme pois Helsinki-Vantaan lentokentältä, näin edessäni ressukan. Ressukan, joka kuvittelee olevansa kovakin panomies, mutta yhtäkään naista et ole elämäsi aikana saanut pidettyä itselläsi. Sinun on nähtävä vaivaa ja matkustettava Thaimaaseen saadaksesi setelitukkusi avulla maksullista pillua, jonka saamisesta olit aina hemmetin ylpeä. Ylpeä olit myös siitä, että jaettuasi siementäsi ympäri maailmaa, sinulla saattaa olla siellä sun täällä, isättömiä lapsia siitettynä. Olen onnellinen (mahdollisten) lapsiesi puolesta, sillä heidän ei tarvitse koskaan joutua henkisen väkivaltasi uhreiksi. He siis ovat todellakin onnellisia lapsia.

Anteeksi annan sinulle seuraavassa elämässä aikaisintaan, mutta sitä ennen, aion tehdä mahdollisimman onnellisen elämän sekä itselleni että ihanalle kääpiövillakoiralleni. Tärkeintä on antaa itse itselleni anteeksi.

Tuommoisen ihmisen pitäisi mennä odottelemaan arkun pohjalle omaa kuolemaansa, sillä hän tulee elämään ja kuolemaan yksin. -Mehiläisen työterveyslääkäri