Visbyn risteily 16.-18.7.2021
Elämä on unelmien toteuttamista varten ja olen jo vuosia haaveillut laivamatkasta Gotlantiin, jonne Viking Gabriella otti viimein kurssin aurinkoisena ja hikisenä perjantai-iltapäivänä. Visbyn risteilylle mukaan lähteminen oli tehty helpoksi, sillä matkaohjelma alkoi perjantaina klo16:00 laivan startatessa moottorinsa, päättyen sunnuntaina klo13:45 laivan palatessa takaisin Helsingin Katajanokan satamaan. Aikaa Visbyhyn tutustumiseen oli varattu peräti kahdeksan tuntia, vaikka mieluusti olisin voinut jäädä saarelle vaikka yöksi tai pariksikin, sillä ihmeteltävää ja katseltavaa piisasi.
Omalta osaltani Visbyn risteily alkoi autoni lähtöselvityksellä, jonne hyvien tapojeni mukaisesti saavuin hyvissä ajoin. Valitettavasti pettymys oli kuitenkin jo entuudestaan tuttu, sillä Katajanokan Viking Linen autolähtöselvityksen metalliportit avautuivat vasta vajaa tunti kerrottua aikaa myöhemmin. Oli kieltämättä aika tuskallista istua ja odotella autossa, jonka päällä mollotti kuumuuttaan hohkaava aurinko. Eikä autoa ollut mitään järkeä pitää vain ilmastoinnin takia käynnissä, vaan itse turvauduin monien muiden automatkustajien tapaan manuaaliseen tuuletukseen eli käsiviuhkaan. Onneksi tuskaisen lämmin odotus loppui aikanaan ja sain ajaa autoni Viking Gabriellan kyytiin reilu tunti ennen laivan virallista lähtöaikaa.
Olin varannut itselleni ennakkoon pikkuruisen Piccolo-hytin, mutta tovi ennen lähtöpäivää, päätin pyörtää valintani. Ihanan muhkean pehmeäksi kehuttu parisänky ja televisio saivat minut puhutuiksi puolellensa, joten Piccolo-hyttini vaihtui parisängylliseen B-luokan hyttiin, jonka varusteisiin kuului televisio. Upgreidaus laihdutti paksua lompakkoani muutaman kympin, mutta oma matkustusmukavuuteni parani merkittävästi. Lisäneliöistä ei ole koskaan haittaa, eikä myöskään leveästä parisängystä, jossa nukkuu huomattavasti paremmin kuin kapeassa laivasängyssä.
Lähtöpäivää edeltävänä päivänä olin saanut kuulla ilouutisen, sillä entinen esinaiseni oli myös lähdössä Visbyhyn. Olimmekin sopineet treffit aurinkokannelle, kylmän juoman ääreen, hetimiten laivan lähdettyä Helsingistä. En liiemmin tykkää paahtavasta auringosta, mutta merellä aurinkoisella ilmalla oleminen on aivan ihanaa, kunhan muistaa vaan iskeä hatun päähän ja aurinkorasvaa nenukkiin. Olen aiemmilla Tallinnan reissuillani onnistunut polttamaan monen monta kertaa nenukkini, kun olen innostunut istuskelemaan liian pitkään auringonpaisteisessa merituulessa. Onneksi nyt aurinkonkannelta löytyi varjossa oleva istumapaikka, joten aurinko ei päässyt paahtamaan suoraan päähän.
Visbyn risteilyn hintaan sisältyi yksi aamiainen ja yksi päivällinen, joiden ajankohdat sai itse valita. Ensimmäinen kattaus avattiin heti laivan irtauduttua Katajanokan terminaalista ja kattauksia oli järjestetty vallitsevista koronaolosuhteista johtuen normaalia enemmän, sillä ehtoon viimeinen kattaus alkoi vasta iltapuolikymmeltä. Omalta osaltani halusin parhaani mukaan välttää buffetin perinteistä ruuhkaa, joten olin ennakkoon varannut itselleni paikan kello yhdeksältä. Hyvästä ennakoinnista ja vähäisestä ihmismäärästä huolimatta, jopa kello yhdeksän kattauksessa oli pientä tunkua, sillä jouduin itsekin huomauttamaan turvaväleistä aivan selässäni kiinni seisoneelle naiselle. Olipa koronaa tai ei, niin on aika epäkohteliasta raivata omaa tietä kyynerpäillä tai seisoa edellä menevän ihmisen selässä kiinni.
Jo tovi ennen oman ruokailuni alkamista ehdin ihmetellä miksei ruokailulipukkeeni pöytänumero vastaa pöytäkartan numeroa, ja syy selvisikin hyvin äkkiä, sillä en ehtinyt edes istahtaa minulle määrättyyn pöytään kun tarjoilija saapui topakkaan sävyyn häätämään minut toisaalle. En siltikään valita, sillä minut siirrettiin ystävällisesti aivan laivan keulaan. Toisin sanoen siis yhdelle salin parhaimmista paikoista, ainakin näköalojen suhteen. Oli kertakaikkisen ihanaa nauttia ruokahetkestä suhteellisen hiljaisessa salissa, sillä kello yhdeksän kauttauksessa oli arviolta vain noin 50 ihmistä.
Jo ensivilkaisu buffet-pöydän antimiin kertoi, että olosuhteiden pakosta mentiin supistelulla tarjonnalla. Tiedän olevani tylsä ihminen buffet-pöytien suhteen, sillä onnistun aina keräämään lautaselleni tavallisen tylsiä ruokia. Niin tapahtui tälläkin kertaa, sillä perinteiseen tyyliini aloitin illalliseni kokoamalla itselleni annoksen caesarsalaattia. Pääruoaksi löysin paistettua, mutta valitettavan mautonta, lohta kermakastikkeella. Lohen kaveriksi eksyi tällä kertaa sekä uusia perunoita että perunalaatikkoa. Jälkiruokalautaseni koostui pääasiassa suklaaherkuista, joista parhaiten makunystyröitäni hipelöi mutakakkumainen raakakakku, jonka päälle oli ripoteltu mm. vadelmaa. Nälän tunteen häviämisestä huolimatta, olin kuitenkin hieman pettynyt ehtoon illallispöydän tarjoamuksiin, sillä makunystyräni olisivat kaivanneet enemmän makua. Esillä ollut ruoka oli hyvää, simppeliä, tuoretta ja nälkää vievää, mutta mausteita olisi voinut käyttää rohkeammin.
Oli täysin ymmärrettävää, että vallitsevista koronaolosuhteista johtuen laivan yökerhon ohjelma oli hyvinkin supistettua eikä esiintyjälistalla ollut ketään mainitsemisen arvoista esiintyjää. Senpä vuoksi suuntasin illallisen jälkeen toviksi kannelle ja sieltä suorinta reittiä omaan, ihanan viileään hyttiini, jossa tapahtuikin sitten se risteilyn jännittävin osuus. Olin käynyt tovi sitten suihkussa, heittänyt itseni puolialastomana pitkälleen parisänkyyn ja katselin telkkarista James Bondia. Yllätys oli melkoinen kun ykskaks televisio pimeni, hyttini muuttui säkkipimeäksi eikä silmiini loistanut muuta valoa kuin hytin oven väljistä saranoista kajastanut valo. Mitä luultavimmin hyttikäytävässä paloivat hätäpoistumisvalot. Samaan aikaan kun hyttini pimeni, myöskin laivan moottorit kuulostivat siltä kuin ne olisivat sammuneet. Hetken aikaa asiaa ihmeteltyäni aloin hapuilla pimeässä hyttini yövaloja, jotka olivatkin toimintakuntoisia. Eikä mennyt kauaakaan kun televisio käynnistyi uudelleen ja laivan moottoreiden tuttu humina alkoi taasen kuulua jostakin kaukaisuudesta, mutta siltikin oli jokseenkin jännittävää kokea ensimmäistä kertaa omassa risteilyhistoriassani oikea laivan blackout!
Visby
Edellisehtoona olin laittanut kännykkäni herätyksen klo7:00, sillä en ole ollenkaan aamuihminen ja tarvitsen aina aamuisin vähintään tunnin ”pyörimisaikaa”, jotta saan laitettua itseni ihmisen näköiseksi. Aivan kuin tilauksesta avasin silmäni klo6:45, joten onnistuin välttämään herätyskellon ääneen heräämisen aiheuttaman ikävän tunteen. Olin ennakkoon valinnut matkalipun hintaan sisältyvän aamiaisen klo8:00, jotta ehtisin syödä kaikessa rauhassa ennen laivan rantautumista Visbyhyn. Aamiaisella olikin yllättävän paljon porukkaa ja pahaksi onnekseni sain pöydän laivan aurinkoiselta puolelta, joten aamiaishetkeni ei voida sanoa olleen erityisen nautinnollinen. Hikisen nopea kylläkin!
Aikataulun mukainen saapumisaikamme Visbyhyn oli klo9:00 Ruotsin aikaa, mutta mitä ilmeisimmin hyvästä kelistä johtuen saavuimme Visbyn satamaan jo huomattavasti aiemmin. Kuulutukset kuitenkin kertoivat, että maihinpääsy tapahtuisi vasta aikataulun mukaisesti klo9:00 alkaen. Senpä vuoksi meille jäi hieman luppoaikaa, sillä olisimme kyllä olleet valmiita rantautumaan jo hetimiten aamiaisen nauttimisen jälkeen. Kertaalleen ehdimme jo käydä kokeilemassa autokannenkin ovia, mutta kiinnihän ne vielä olivat, joten maihinnousua odotellessamme läksimme katselemaan maisemia korkeammille kansille.
Aamun aikana Viking Gabriellaan iski ongelma vedenpaineiden suhteen, joten todennäköisesti kaikki laivat veskit lakkasivat ykskaks toimimasta. Itseä ongelma ei pahemmin haitannut, sillä olin ehtinyt hoitaa isot asiat jo heti herättyäni, mutta eihän tämänlaatuinen ongelmatilanne ole mitenkään mukava olosuhde matkustajille. Onneksi edessä oli päivä Visbyssä, joten oli toivoa olettaa, ongelman korvaantuvan päivän aikana. Ja niin myös onneksi tapahtui.
Viking Gabriellan Visbyn risteilyn luksusominaisuus oli ehdottomasti se, että laivan kyydissä olevan auton sai halutessaan ajaa laivasta ulos Visbyn päässä. On sanomattakin selvää, että tartuin tilaisuuteen! Tosin jo autoni lähtöselvitystä tehdessä olin pohtinut, miksei minulta kysytty halukkuutta ajaa autoni maihin Visbyssä? Kaikki laivan kyytiin lähteneet autot ajatettiin vain yhdessä jonossa, eikä ajoneuvoja lajiteltu mitenkään. Onneksi kuitenkin ajoneuvojen väliin oli jätetty vapaa ajokaista, jota pitkin maihin menevät autot mahtuivat ajamaan autokannelta pois. Henkilökunta avusti autojen siirrossa, vaikka ainakaan minun ajatusmaailmani ei mennyt ihan yksiin Viking Gabriellan autokannen henkilökunnan kanssa. Olen aika monta kertaa pysäköinyt autoani, ajanut sen sisään ja pois parkkiruudusta, joten osaan kyllä ihan itsekin hahmottaa autoni ulkomitat. Siltikin ehkä voisi olla kätevämpää lajitella autot jo satamassa laivaan jääviin ja maihin meneviin jonoihin, jotta laivan purkaminen ja lastaaminen Visbyssä olisi helpompaa.
Ennen kuin meidät päästettiin ajamaan ulos autokannelta, meidän matkaliput leimattiin ja meidät kirjattiin poistuneiksi. Sitten koitti viimein risteilyn odotettu hetki, sillä sain painaa kaasun pohjaan, ajaa laivasta ulos ja suunnata auton nokan kohti Visbyn seikkailuja!
Lummelundagrottan
Jo kotoa käsin olin varannut lipun noin vartin ajomatkan päässä Visbystä sijaitsevaan Lummelundagrottanin luolaan, jonka lämpötila on vain +8 astetta. Gotlannin maaperä koostuu kalkkikivestä, mikä on täydellinen ympäristö onkaloiden syntymiselle. Aikoinaan 1950-luvulla kolme Visbyn poikaa onnistuivat tunkeutumaan syvälle luolaan, mutta vielä tänäkään päivänä mittavan pitkää luolastoa ei ole täysin tutkittu. On arvioitu, että kallioon on piiloutunut yli 4 kilometrin mittainen kalkkikiviluolasto. Ennen varsinaista luolakierrosta meille näytettiin video, jossa oli haastateltu aikoinaan luolaston löytäneitä poikia, jotka olivat ahdanneet itsensä uskomattoman pienistä kivenraoista. Esittelyvideon katsomisen jälkeen siirryimme odottelemaan ruotsinkielistä opasta luolaston ulko-ovelle, josta lähti pitkät portaat, jotka veivät kohti aavemaista pimeyttä.
Itse esittelykierros kesti reilut puolisen tuntia ja pääsimme kulkemaan onkaloita pitkin noin parinsadan metrin verran, ja siinäkin oli jo elämystä kerrakseen. Ajoittain onkalot olivat niin matalia, että aikuinen joutui kulkemaan kumarassa ja jatkuvasti piti olla varuillaan, sillä onkaloiden seinämiin koskemista piti vältellä niiden arkuuden ja kulumisen takia. Luonnollisesti onkaloissa oli heikko valaistus, joten oman liikkumisen kanssa sai olla senkin puolesta varuillaan. Onkalot olivat hieno näky omalla silmällä katsottuna, mutta eniten olin innoissani onkaloiden ihanan vilpakkaasta ilmasta. Olisin siltä seisomalta voinut vuokrata itselleni telttapaikan onkaloiden uumenista, sillä minä en liiemmin helteistä tykkää. Viimeistään siinä vaiheessa teki mieli heittää ympäri ja painua takaisin maan uumeniin, kun nihkeän kostean lämmin ilma iskeytyi vasten kasvoja meidän palatessa takaisin maan pinnalle.
Lummelundagrottania ennen olimme tovin aikaa ajelleet Visbyn keskustassa ja kierrelleet läpi kirkkojen raunioita, sillä rauniotalot ovat jollakin kummallisella tavalla viehättäneet minua aina. Erityisen mielenkiintoista oli löytää raunioista portaat, joita pitkin pääsi käytävälle, joka kiersi koko kirkon ympäri.
Ajellessamme Lummelundagrottanista kohti Visbyn keskustaa, halusimme löytää paikan, jossa voisimme käydä ihailemassa ihanan sinisenä hehkuvaa merta. Aivan sattumalta satuin kääntämään autoni ratin kohti Själsöön vievää tietä, jonka päästä löysimme yksityisen Själsö Hamnin sataman, jota aivan tavalliset asukkaat ja turistivat saivat käyttää. Istuskelimme rannalla olevalla penkillä tovin aikaa, ihaillen entistäkin sinisempänä hohtanutta merta, jonka rajaa taivaan kanssa oli todella vaikeaa erottaa paljaalla silmällä. Minulla on ollut reissurutiini, jonka mukaan vähintäänkin varpaat pitää kastaa mereen, aina kun meri on näkyvillä, mutta valitettavasti ranta oli niin levän peitossa, ettei tehnyt ollenkaan mieli upottaa omia nakkivarpaita leväsoppaan. Eikä varpaiden uittaminen olisi ollut terveellistä näissä olosuhteissa.
Jo Själsö Hamnin satamaan ajellessamme olimme pistäneet merkille, että satamaan vievän tien varressa oli pikkuinen kahvila, joka vaikutti oikein oivalta pysähdyspaikalta, sillä kuumasta kelistä huolimatta, massu alkoi jo hieman kurnia. Minulta meinasivat loppua suomenkielisetkin sanat kesken kun näin kahvilan mahtavan pullatiskin, jossa riitti valikoimaa vaikka mihin makuun. Valitettavasti olin ainakin itse niin vahvassa pullashokkitilassa, etten hoksannut ottaa pullatiskistä edes yhtä valokuvaa. Olin yltäkylläisen tyytyväinen kun sain vain onnessani tuijotella ihania pullia!
On todellinen harmi, ettei nykypäivänä ole enää juurikaan kahviloita, joista saisi juuri paistettua pullaa. Själsö Bageri oli kuitenkin juuri eikä melkein sellainen kahvila, josta sai myös pientä suolaista hiukopalaa. Me päädyimme ottamaan juustokinkkuvoileivät, mutta valitettavasti niiden väliin oli laitettu niin tujua sinappitahnaa, että osa leivistä jäi syömättä. Ainakaan omat nenäonteloni eivät kestäneet sinappitahnan antamaa potkua, sillä silmistäkin meinasi vesi alkaa virrata. Onneksi kuitenkin Själsö Bagerin pullat olivat uunilämpimiä, ihanan pehmeitä ja uskomattoman maukkaita. Minä rakastan kaardemummapullaa, vaikka massuni onkin asiasta hieman eri mieltä. Siltikin jätin massuni mielipiteen täysin huomiotta ja nautin täysin rinnoin elämäni parhaimmasta kaardemummapullasta!
Hetken aikaa ihanassa kahvilassa istuttuamme jatkoimme matkaa kohti Visbyn keskustaa, jossa määränpäänä oli Visbyn kehämuuri aivan meren rannalla. Hienosta ja historiallisesta kehämuurista huolimatta, ainakin oma huomio kiinnittyi täysin mereen ja taivaaseen, joiden välistä rajaviivaa ei tahtonut edelleenkään erottaa paljaalla silmällä. Kaunista näkyä olisi voinut tuijotella tuntitolkulla, sanomatta sanaakaan. Meillä oli kuitenkin vielä mielenkiintoisia paikkoja näkemättä, joten matkaa oli upeista maisemista huolimatta jatkettava eteenpäin.
Jo ennakkoon olin löytänyt internetistä Karamell Boden nimisen karkkikaupan, jonka valikoimia oli kehuttu erikoisiksi. Siksipä odotin karkkikauppavierailua innolla, mutta valitettavasti karkkikaupasta ei tarttunut matkaani yhtikäs mitään. Olin rehellisesti sanottuna todella pettynyt, sillä siinä vaiheessa päivää porottavan hehkuva aurinko oli jo vienyt meistä suurimmat imut, eikä yhtään ylimääräistä askelta tehnyt enää mieli ottaa. Vielä oli kuitenkin omat Visbyn tuliaiset ostamatta, enkä todellakaan aikonut astua Viking Gabriellan kyytiin ilman niitä. Onneksi satamatien varrelta löytyi kiva ja pieni matkamuistomyymälä, josta matkaani lähti Visby-aiheisia murokulhoja, magneetteja ja lammasavainnauha.
Kaikki ihana loppuu aikanaan ja niin myös meidän päivä Visbyssä alkoi lähennellä loppuaan. Välttääksemme ruuhkia suuntasimme jo hyvissä ajoin takaisin Viking Gabriellan suuntaan, vaikka matkalla meinasimmekin päätyä Destination Gotland lautan kyytiin. Visbyn satama-alue oli ainakin autoilijan näkökulmasta katsottuna yhtä ja jatkuvaa verkkoaitaa, joten jos olisimme Ruotsiin lautalla päätyneet niin syynä olisi ollut minun havaintovirheeni. Onneksi kuitenkin oikea, kapea portti löytyi, josta pääsimme kurvaamaan kohti Viking Gabriellaa. Laivan ulkopuolella meitä oli vastassa vartija, joka halusi vain vilkaista meidän maihinnousukortit. Laivan uumeniin päästyämme, meidät kirjattiin takaisin laivalle sisään ja meille osoitettiin jo tuttuun tapaan pysäköintipaikka yläkerran neljännestä kerroksesta.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin laivaan päästyämme eniten jännitti, mahtaako laivan vessat toimia. Eivät vieläkään. Ei mennyt tosin kuin hetki, kun yhtäkkiä hytin kylpyhuoneesta alkoi kuulua virtaavan veden ääni ja veskit vetivät taas. Ongelman korjaantumista odotellessa olimme jo ehtineet maistella muutamat Long Drink-juomat, sillä entinen esinaiseni maistoi suosittelemaani Long Drink Gingeria ja minä puolestaan maistoin ensimmäistä kertaa Long Drink Vodka Limeä. Rehellisesti rohkenen todeta, etteivät kyseiset juomat ole koskaan maistuneet niin hyviltä kuin miltä ne juuri sillä hetkellä maistuivat. Takana oli ihana, mutta hikinen ja pitkä päivä, joten kylmä juoma tuli todella tarpeeseen. Tunnetustihan omien juomien tai ruokien tuominen laivalle ei ole sallittua, mutta kerrankos jos toisenkin sitä voi tehdä sääntöön poikkeuksen.
Vähitellen massukin alkoi ilmoitella olemassaolostaan, joten ennen Visbystä lähtöä päätimme suunnata ruokailemaan Grill’s ravintolaan, jossa olikin jo yllättävän paljon porukkaa paikalla. Meille onneksi löytyi mukava ikkunapöytä, sopivat annokset ja kylmää juomaa. Aina laivoilla käydessäni tykkään kokeilla erilaisia burgerannoksia, joten niinpä minun ruokalautaselleni valikoitui laivan oma burger ja kyytipojaksi päärynäsiideri. Tässä kohtaa on annettava aika iso miinus Viking Gabriellan ravintolalle, sillä heidän valikoimissaan ei ollut laisinkaan Iloista Jaskaa eli Happy Joe-omppusiideriä eikä ylipäätään mitään omenasiideriä, ainoastaan Kopparbergin päärynää. Tämä, jos mikä, on jo aika iso moka! Huolimatta ongelmista juomien suhteen, itse ruoka-annos oli oikein herkullinen ja täytti juuri sopivasti oman massuni.
Oli hilkulla, ettemme joutuneet laivan kyökkiin tiskaamaan, sillä jostakin kumman syystä pankkikortit eivät toimineet ravintolan puolella laisinkaan. Onneksi itselläni sattui olemaan lompakossani hätävarana 50euron seteli, joten sain sen avulla maksettua meidät ravintolasta pihalle. Taxfreen puolella sentään Nordean pankkikortit toimivat ongelmitta, joten lähestulkoon 500euron ostokset saatiin onnistuneesti tehtyä. Siltikin tuli kertaalleen taas todettua, että lompakossa kannattaa aina olla mukana muutama seteli paperirahaa ja mieluiten eri pankkien kortteja, sillä loppuviimein Osuuspankin pankkikortit olivat ainoita kortteja, jotka eivät suostuneet toimimaan edes Taxfreessä paluumatkalla.
Omat ostokseni Viking Gabriellalla jäivät todella vähäisiksi, sillä mukaani lähti ainoastaan pari suklaalevyä ja -50%:n alesta löydetyt Conversen tennarit, joita ei vain yksinkertaisesti voinut jättää laivan Outlet-kauppaan. Muut ostokseni menivätkin sitten parempiin suihin, näin kuvainnollisesti sanottuna. Loput jääköön lukijan mielikuvituksen varaan.
FinEntry
Viking Gabriella irrotti köytensä Visbyn satamasta aikalailla tasan klo17:00, jolloin kotimatka kohti Helsinkiä alkoi. Jo hyvissä ajoin ennen kotimatkaa olin täyttänyt internetissä FinEntry.fi-palvelussa vaadittavat tiedot, jotta maihinnousu Helsingissä olisi sujuvaa. Omat tietoni olivat kuitenkin hävinneet kuin pieru Visbyhyn, joten jouduin Katajanokan tullissa kuitenkin paperihommiin eli täyttämään käsin paperisen henkilötietolomakkeen. Ihan rehellisesti sanottuna siinä kohtaa tuli päästettyä suusta muutama paha sana, sillä kun on tarpeeksi pitkään joutunut rajaselvityksien kanssa tekemisiin, alkaa mitta olla ns. täysi. Kevään aikana kävin melkein joka viikonloppu Tallinnan laivalla, joten satamassa olevat rajatarkastukset alkoivat jossain kohtaa tuntua kuin omalta olohuoneelta. Eivät ne kotoisia olleet, mutta rajatarkastusjonoissa tuli vietettyä lähestulkoon yhtä paljon aikaa kuin omassa olohuoneessa!
Olen saanut ensimmäisen koronarokotteen 14.6.2021, joten minun ei tarvinnut osallistua satamassa koronatestiin. Sen sijaan minun tulee hakeutua vapaaehtoisesti 72-120h kuluessa koronatestiin, päiväsakkojen uhalla. Minulla oli tavoite selviytyä korona-aikakaudesta ilman yhtäkään koronatestiä, mutta aion menettää koronatestineitsyyteni perjantaina. Harmittaa, mutta minkäs teet. En halua päiväsakkoja ja kerta koronatesti on ilmainen, niin mennään sitten. Samalla aikaistin koronarokotetehosteaikaani, sillä nykyään myös Vantaa tarjoaa tehosterokotteen jo 8 viikon kuluttua ensimmäisestä piikistä. Minä ainakin haluan saada toisen rokotteen niin pian kuin mahdollista, sillä kaksi koronapiikkiä saanut matkustaja pääsee kulkemaan huomattavasti helpommin kuin vain yhden piikin saanut matkustaja.
Visbyn risteilyn plussat ja miinukset
+ hyvä aikataulu; lähtö- ja paluuajat, riittävästi aikaa Visbyssä
+ auton sai ajaa laivasta ulos Visbyssä
+ monipuolinen ja runsas aamiainen
+ hyvä ilmastointi; sekä hytissä että laivan yleisissä tiloissa
+ siisti hytti, hyvä parisänky
+ rauhallinen matkustusympäristö; ei hyttibileitä tai häiriöitä
– tekniset ongelmat; veskit ja pankkikortit
– mauton ja suppea buffet
Suosittelen lämpimästi Visbyn risteilyä, jonne lähteminen on tehty matkustajille todella helpoksi. Viking Gabriella tekee kesän aikana vielä yhden lähdön Visbyyn, torstaina 5.8. ja oman paikan voi varata www.vikingline.fi